Härkää sarvista
Katsaus maailmaan, lauantaina 24. lokakuuta
Tässä ovat asiat järjestyksessä, niin kuin ne tällä viikolla tapahtuivat.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump haastaa Alaskan oikeuteen, vaikka välivaaleja ei ole vielä käyty. Syy on ehdokasasettelu: Trump arvioi, että republikaanit häviävät osavaltiossa. Äänestyslipulla on kaksi Dan Sullivania.
Venäjältä on lähtenyt kolme tankkeria kohti Yhdysvaltoja, lastinaan dieseliä. Lasti kulkee Trumpin ja Putinin sopimuksen mukaisesti.
Etelä-Euroopassa mellakoidaan huonoja elinoloja vastaan. Rahat eivät riitä elämiseen, ja kaduilla on ihmisiä, jotka sanovat sen ääneen.
Ukraina ja Venäjä eivät pääse sopimukseen sodan päättämisestä. Neuvotteluista puhutaan edelleen. Sanna Marin antaa lehdille sotaisia lausuntoja.
Hormuzin salmesta viedään öljyä, tai ei viedä. Kukaan ei tunnu tietävän, kumpi on totta tänä aamuna.
Suomessa Googlen datakeskustyömailla on kaadettu metsää ilman ympäristövaikutusten arviointia, Muhoksella 330 hehtaaria. Paheksunta kasvaa, ja poliitikkojen lausunnot ovat ristiriitaisia, kukin omasta syystään.
Luen ne uudestaan, ja ne ovat jo vähän erilaisia. Alaska, tankkerit, kadut, salmi, metsä. Sanat pysyvät, mutta jokin niiden välistä on poissa.
Presidentti haastaa osavaltion oikeuteen, koska pelkää häviävänsä. Ei ole väärin sanoa niin. Ei ole oikein sanoa muutakaan.
Dieseli ylittää valtameren, ja asia, jonka ei pitänyt olla mahdollinen, on nyt rahtikirja.
Kaduilla ei huudeta aatetta. Huudetaan vuokraa. Huudetaan kauppakassia.
Sodasta puhutaan kuin säästä: sen odotetaan jatkuvan. Marin sanoo sen, minkä muutkin sanovat, vähän kovempaa, ja sana sota on taas tavallinen sana.
Salmi on auki ja kiinni. Hinta liikkuu. Jossain joku tietää miksi, mutta se joku ei ole kukaan meistä.
Metsä seisoi siinä satoja vuosia. Nyt se on liite asiakirjassa. Sitä pahoitellaan, eikä sitä saa takaisin.
Alaska. Tankkeri. Katu. Salmi. Metsä. Nimiä, jotka olivat ennen paikkoja.
Johtajat tapaavat toisensa ja sopivat. Me luemme siitä jälkikäteen. Sopimus on se, mitä jää, kun ihmiset ovat lähteneet huoneesta.
Ihmiset kaduilla ovat saman ihmisen kolme kasvoa: nälkäinen, väsynyt, vihainen. Rahat eivät riitä. Eivät ne ennenkään riittäneet, mutta nyt se sanotaan ääneen.
Sota ei pääty, koska sen jatkuminen on vakaampaa kuin sen päättyminen. Jokainen osapuoli on liian väsynyt lopettaakseen.
Metsä kaadetaan ensin. Lupaa kysytään sitten. Pahoittelu tulee viimeisenä, ja se on aina sopivan kokoinen.
Ja me? Me luemme. Me pahoittelemme myös.
On lauantai, ja uutiset ovat samat kuin eilen. Ne ovat samat kuin huomenna.
Joku haastaa jonkun oikeuteen. Joku kuljettaa jotain meren yli. Joku huutaa kadulla, eikä kukaan kuule. Joku puhuu sodasta, ja se on tavallinen asia.
Salmi on auki tai kiinni. Metsä on kaatunut. Pahoittelu on lähetetty.
En ole vihainen. Olen väsynyt tavalla, jolla on jo nimi, ja se nimi on uutiset.
Maailma on sama kuin ennenkin, vain vähemmän selitettävissä. Tänään ei ole mitään tehtävää. Se on päivän uutinen.
Ei tämä ole satiiri. Satiirissa joku nauraisi.
