Artikkeleita,joissa yksilön tarina kytkeytyy aikakauden suuriin kysymyksiin-välillä satiirin keinoin,välillä vakavasti
Paavo Väyrynen – huomenna kaikki on toisin Paavo Väyrynen on suomalaisen politiikan ainoa mies, jolle eilinen ei ole historiaa vaan alustava luonnos. Siinä missä muut tekevät päätöksiä, Väyrynen tekee varauksia. Ja siinä missä muut siirtyvät eteenpäin, hän palaa lähtöruutuun – koska siellä asiat olivat vielä paremmin. 1980-luvulla Keskustan puheenjohtajana Väyrynen kehitti toimintamallin, joka jäi pysyvästi…
Kanki Kaikkosen profetia Keskustassa iloitaan kuin navetan vintillä, jossa heinät ovat vielä kuivia: puolueella on jälleen mies puheenjohtajana. Ailahtelevien naisjohtajien jälkeen Antti “Kanki” Kaikkonen on saapunut tuomaan jämäkkyyttä, tasaisuutta ja sitä vanhaa keskustalaista perusilmettä, jossa näkyy sama kysymys kuin vuosikymmenet: miten ihmeessä tästä saisi vielä joskus pääministerikauden? Kaikkonen tietää, että Keskusta on viettänyt poliittista paastoa,…
Sofia Virta ja ikuinen taistelu vastustamisen vastusta vastaan Politiikassa on paljon erilaisia rooleja: sovittelijoita, johtajia, näkijöitä ja puurtajia. Harvemmin kuitenkaan törmää siihen, että koko puolueen kantava voima on vastustaminen – vieläpä niin syvällä tasolla, että lopulta huomaa vastustavansa myös omaa vastustustaan. Sofia Virta on tässä mestariluokkaa. Vihreiden nykyinen puheenjohtaja muistuttaa välillä poliittista zen-mestaria, joka on…
Herranen aika, Antti Lindman – Vaihdetaan takkia, mutta älkää muistako eilistä Herranen aika, Antti Lindman! Kun hän istuu eduskunnassa arvokkaasti kädet ristissä ja otsa kurtussa, moni ehkä ajattelee, että nyt puhuu mies, joka kantaa huolta Suomen suunnasta. Ja niin hän tekeekin – sillä suunnalla, joka kulloinkin palvelee parhaiten oppositiopolitiikan draaman kaarta. On se kumma, miten…
Riikka Purran paha paikka Riikka Purra ei hymyile enää yhtä usein. Kun Suomen valtiovarainministerin salkku loksahti hänen eteensä, moni ajatteli, että nyt tulee tiukkaa talouskuria ja vanhan koulun säästölinjaa. Niin tulikin. Mutta kansan kiitoksen sijaan tuli kivetys, someraivo ja syyttävä sormi. Missä kohtaa peli muuttui? Purra on joutunut paikkaan, jossa tuntuu olevan enää huonoja vaihtoehtoja….
Onks Petteriä näkyny? Poliittinen henkilökuva pääministeristä, joka vaikuttaa olevan enemmän kartan reunalla kuin sen keskellä. Pääministeri Petteri Orpo on mies, jonka nimi lukee hallituksen paperissa yhä isolla, mutta jonka läsnäolo suomalaisessa politiikassa on viime kuukausina muuttunut yhä abstraktimmaksi. Hän ei ole kadonnut, mutta ei aivan paikallakaan. Tässä henkilökuvassa pohditaan: mihin suuntaan johtaa hiljainen pääministeri –…
Alexander Stubb – hulivili pääministeristä maailmanluokan poliittiseksi vaikuttajaksi I. Kivennäisveden kuohuissa Kun Alexander Stubb nousi kansan tietoisuuteen, hän toi mukanaan uudenlaista energiaa: sporttisuutta, kielitaitoa ja selfie-hymyjä. Hän ei ollut tyypillinen suomalainen poliitikko, vaan enemmänkin kuin Brysselin ja Espoon hybridi – EU:n kasvatti, joka vaihtoi työmatkapuvun lenkkivaatteisiin ja ministeriauton maantiepyörään. Monille Stubb edusti raikkaampaa tulevaisuutta, jossa…
Sanna Marin pukeutuu Pradaan – ja huomioon Sanna Marin, tuo Suomen tunnetuin somevaikuttajapääministeri, on jälleen ilmestynyt julkisuuteen – ei tosin eduskuntatalon eteen vaan Pariisin muotiviikoille, kameravalojen loisteeseen. Hän ei enää johda kansaa vaan kävelee eturivissä. Poliittinen mandaatti on vaihtunut mallistoon, ja nyt Marin hallitsee Instagramin kuin ennen hallitusta. Onko kyse evoluutiosta vai eskapismista? Entinen pääministeri…
Viktor Orbán – Euroopan unionin sisäinen vieraskeho Ingressi:Viktor Orbán ei marssi EU-kokouksiin lippu liehuen – hän livahtaa sisään sivuovesta, taskussaan Putinin terveiset ja mielessään peli, jossa muut ovat nappuloita. Tässä henkilökuvassa tarkastellaan, kuinka Unkarin pääministeristä tuli eurooppalainen Troijan hevonen, joka hajottaa hiljaa – mutta järjestelmällisesti. Viktor Orbán ei marssi EU-kokouksiin lippu liehuen – hän livahtaa…
Onko vasemmisto enää radikaali? Minja Koskela vai tuuleen huutava itsestäänselvyyksiä suoltava arvosteluautomaatti ilman todellisuuden vastuuta? Vasemmiston radikaalius on kokenut muodonmuutoksen: barrikadeista on siirrytty esseihin, sloganeista sävyeroherkkiin lausuntoihin. Mutta voiko vallankumousta tehdä turvallisesti? Ja missä kohtaa poliittinen puhe muuttuu vain taustahälyksi? Oli aika, jolloin vasemmisto halusi polttaa vallitsevan järjestelmän poroksi ja rakentaa uuden – mieluiten savitiilistä…
