Gloria ja kansan kukkaro – miksi tuemme kannattavia yrityksiä?
Kuvitellaan hetki seuraavaa: olet veronmaksaja Suomessa (todennäköisesti oletkin). Teet töitä, maksat veroja, ja uskot ehkä vielä siihen, että yhteisesti kerätyllä rahalla rakennetaan parempaa yhteiskuntaa. Mutta entä jos tuo raha meneekin jollekin menestyvälle yritykselle – joka ei tarvitse tukea selvitäkseen?
Tämä ei ole mikään hypoteettinen tilanne, vaan käytäntö. Suomessa maksetaan noin kaksi miljardia euroa yritystukia vuosittain – ja osa tästä menee yrityksille, jotka tekevät voittoa. Tällainen tuki ei ole enää pelastusliina vaan lahjakortti osinkojuhliin.
Yksi esimerkki on Viking Line. Yritys saa säännöllisesti valtiontukea. Ja lähes poikkeuksetta – kuin kellon tarkkuudella – tukea seuraa uutinen osingoista. Omistajat kiittävät, ja veronmaksaja maksaa.
Ja sitten on Gloria – Viking Linen uusi, hulppea risteilijä. Upea laiva, kyllä. Mutta tilattu Kiinasta. Ei Suomesta. Ei Turusta. Ei Raumalta. Ei yhdeltäkään suomalaiselta telakalta. Silti sitä voisi kutsua meidän kaikkien yhteiseksi projektiksi – sillä sinä olit mukana rahoittamassa sitä. Et ehkä tiennyt sitä, mutta näin kävi.
Tuen logiikka menee siis näin: valtio antaa rahaa yritykselle, yritys ei investoi kotimaahan, mutta jakaa silti voittoa omistajilleen. Jotain tässä yhtälössä on pielessä.
Eikä tässä ole kyse vain Viking Linesta. Ilmiö on laajempi. Miksi kannattavat yritykset saavat tukea, kun pienemmät kamppailevat ilman? Miksi yhteinen raha ei mene sinne, missä sillä olisi pitkäaikainen vaikutus – vaikkapa innovaatioihin, kotimaisiin työpaikkoihin, vihreään siirtymään?
Ehkä tämä kaikki tiivistyy yhteen kysymykseen:
Kenen yhteistä hyvää yritystuilla oikein rakennetaan?
