Tuuleen puhallettu
Satiiri Sanna Marinin hallituksen rahankäytöstä
VTV:n raportti kertoo karun mutta odotetun tarinan: Sanna Marinin hallitus onnistui neljässä vuodessa kasvattamaan valtion menoja 41 miljardilla eurolla yli ennen pandemiaa sovitun tason. Yli puolet summasta ei liittynyt koronaan — ellei koronaksi lasketa kaikkea, mikä tuntui sillä hetkellä hyvältä idealta.
Kun mopo kerran keulii, sitä on turha vetää alas. Se menee sinne minne menee — yleensä kohti pusikkoa ja veronmaksajan huutonaurua. Valtio oli kuin teini, joka löysi luottokortin eikä ymmärtänyt, että eräpäivä ei ole pelkkä ehdotus.
Nykyinen hallitus yrittää nyt sammuttaa valtiontalouden jälkiliekkejä puhaltamalla niihin säästöjä. Se muistuttaa palolaitosta, joka saapuu paikalle ja huomaa, että joku on jo rakentanut talon ympärille uuden sote-järjestelmän — betonista. Rahaa syöväksi kokonaisuudeksi osoittautunut sote on kuin kylpyamme, jossa tulppa on poistettu, mutta hana jätetty täysille. Kukaan ei oikein tiedä, kuka sen avasi, mutta kaikki ovat varmoja, ettei se ainakaan ollut he.
Samaan aikaan oppositio — Keskusta, SDP ja Vasemmistoliitto — seisovat poliittisen hiekkalaatikon reunalla osoittelemassa toisiaan lasten vakavuudella. Lapio käteen tarttuminen olisi suotavaa, mutta näyttäisi siltä, että se on edelleen poliittisen toiminnan äärimmäinen muoto, jota vältetään viimeiseen asti.
Onhan se raskasta kantaa vastuuta, kun on paljon helpompi muistaa menneisyys valikoivasti. Jokaisella puolueella on nyt erinomainen mahdollisuus pestä omat jälkensä, mieluiten ennen kuin seuraava talouskriisi hoitaa sen painepesurilla.
Kuten Björn Wahlroos tiivisti kansallisen tunteemme yhden sanan mittaiseksi analyysiksi:
”Idiootit.”
Ja kun katsoo suomalaisen politiikan viime vuosien rahankäyttöä, harva voi väittää, ettei mies joskus osuisi tuuleen — ja vieläpä puhaltamatta.
