Sopeutumisrahat ja tasa-arvo


Suomessa on tällä hetkellä 23 entistä kansanedustajaa, jotka saavat kuukausittaista sopeutumisrahaa, koska eivät ole työllistyneet vaalikauden päättymisen jälkeen. Tämä erityinen tuki – sopeutumisrahat – joka voi jatkua jopa kolmen vuoden ajan, myönnetään ilman velvoitetta ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi tai osallistua aktiivimallin mukaisiin toimiin. Samalla tuhannet tavalliset työnhakijat joutuvat osoittamaan viikoittain aktiivisuutensa TE-toimistolle saadakseen edes peruspäivärahan.

Miksi entinen kansanedustaja on tämän järjestelmän ulkopuolella? Miksi henkilö, joka on neljä vuotta ollut vastuussa lakien säätämisestä, ei ole velvollinen elämään niiden seurausten mukaisesti?

Keskivertotyötön suomalainen kohtaa byrokratian, karenssin uhan, aktivointisuunnitelmat ja toistuvat tarkastelut. Jos hän kieltäytyy työstä tai koulutuksesta, seuraa sanktio. Kansanedustaja taas voi ”sopeutua” rauhassa – yhteiskunnan erityissuojeluksessa – ilman pakkoa hakea töitä tai osallistua mihinkään.

Eikö olisi kohtuullista, että sopeutumisrahan sijaan entinen kansanedustaja olisi osa samaa työttömyysjärjestelmää kuin muutkin kansalaiset? Samoilla ehdoilla, samoilla velvollisuuksilla. Yhteiskunnallisen tasa-arvon nimissä hänen tulisi kokea sama todellisuus, johon hän on ollut itse vaikuttamassa.

Kansanedustajan työ on vastuullinen, ja sen jälkeen siirtyminen muuhun työelämään voi olla vaikeaa – tämä on ymmärrettävää. Mutta niin se on monelle muullekin. Eivät rakennusalan irtisanotut, toimialamuutoksen alle jääneet tai pitkäaikaistyöttömät saa kolmen vuoden siirtymäajan palkkaa ja työrauhan. Miksi siis poliitikko saisi?

Sopeutumisrahan säilyttäminen nykyisellään ei ole osoitus yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta – se on jäänne hierarkisesta järjestelmästä, jossa valtaa käyttäneet turvaavat oman selustansa, vaikka kansaa vaaditaan jatkuvaan aktiivisuuteen.

On aika korjata tämä epäsuhta. Jos kansanedustajat todella haluavat ymmärtää, miten heidän säätämänsä työttömyyspolitiikka toimii käytännössä, heidät tulisi ensimmäisenä laittaa siihen osallistumaan.

Vääryyden filosofia:sopeutumisrahalla suojatut

Samankaltaiset artikkelit

  • Suomalainen polttoaineen hinnoittelu

    Tämä ei ole kartelliKolumni – Satiiri suomalaisesta polttoaineen hinnoittelusta Tässä maassa on yksi asia varmaa: aurinko nousee idästä, järvi jäätyy marraskuussa, ja jokaisella paikkakunnalla bensan litrahinta on maagisesti täsmälleen sama – riippumatta siitä, mitä kylttiä huoltoaseman katolla lukee. Mutta ei, hyvät ihmiset, kyseessä ei ole kartelli. Se on vain sattuma. Poikkeuksellisen toistuva ja käsittämättömän koordinoitu…

  • Tuuleen puhallettu

    Satiiri Sanna Marinin hallituksen rahankäytöstä VTV:n raportti kertoo karun mutta odotetun tarinan: Sanna Marinin hallitus onnistui neljässä vuodessa kasvattamaan valtion menoja 41 miljardilla eurolla yli ennen pandemiaa sovitun tason. Yli puolet summasta ei liittynyt koronaan — ellei koronaksi lasketa kaikkea, mikä tuntui sillä hetkellä hyvältä idealta. Kun mopo kerran keulii, sitä on turha vetää alas….

  • Sähköinen kauhun tasapaino

    Kansa on alkanut epäillä, että pörssisähkön hinta ei ehkä sittenkään määräydy puhtaasti luonnonvoimien mukaan, vaikka sitä on vuosikaudet selitetty ulkoilmalta tuoksuvalla periaatteella: “Jos tuulee, halpaa. Jos ei tuule, kallista. Sade voi vaikuttaa, paitsi silloin kun ei vaikuta.” Jossain kohtaa selitysten ja todellisuuden väliin on ilmestynyt railo, jonka läpi jokainen suomalainen näkee suoraan sähkömarkkinoiden maagiseen mustaan…

  • Aluehallinnot-poliittinen palkkioautomaatti

    Vääryyden filosofia: Aluehallinto – palkkioautomaatin pyhä mysteeri Mikä yhdistää suomalaisen tasa-arvon, politiikan kiittämisen kulttuurin ja veronmaksajan kuhnivan aherruksen? Vastaus on selvä: aluehallinto. Tämä suomalainen innovaation irvikuva on hallinnon muoto, jossa päätöksenteko on lähinnä esteettinen ele – kaunis, mutta sisällöltään täysin turha. Aluehallitukset syntyivät kuulemma turvaamaan yhdenvertaisuutta ja palveluiden saatavuutta. Käytännössä ne näyttävät turvaavan lähinnä puolueiden…

  • Fazerin suklaa vai datakeskukset?

    Mustaa valkoisella: Fazerin sokerinen voitto ja Suomen katkera tappio Hallitus teki suuren ja historiallisen päätöksen: luopui makeisveron korotuksesta. Kansalaiset huokaisivat helpotuksesta — nyt suklaapatukka maksaa muutaman sentin vähemmän, ja samalla Fazer sai päättää investoida uuden makeistehtaan Suomeen. Hienoa! Ja jotta päätös olisi varmasti mahdollisimman ”kansantaloudellisesti järkevä”, valtio tuki investointia Business Finlandin kautta 20 miljoonalla eurolla….

  • Ammattiyhdistysliikkeen verovapaat tulot

    Verovapautta kaikille – paitsi sinulle Kuvitellaan hetki: olet keskituloinen työntekijä, maksat kuuliaisesti verosi, tankkaat autosi 2,30€/litra ja maksat kahdesta lapsesta päivähoitomaksuja enemmän kuin Netflixistä. Valtionvelka kasvaa, ja sinua pyydetään jälleen osallistumaan yhteiseen talkooseen. Leikataan, säästetään, kannetaan vastuuta. Tuttu laulu, eikö vain? Mutta sitten vilkaiset uutisia: Ammattiyhdistysliike kerää vuosittain satoja miljoonia euroja tuloja – verovapaasti. Toistatko?…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *