Kävellessäni kaupungin läpi
jalka upposi katukivetyksen läpi.
Ei multaan. Ei viemäriin.
Vaan toiseen aikaan,
jossa minä istuin jo –
kirjoittamassa tätä samaa runoa
toivoen että heräisin ennen loppua.
Taivaalla leijui kellonvihreä sade.
Se kasteli muistot
ja painoi ne syvälle ihoon.
Ja kun heräsin,
jalassani roikkui
pala toista todellisuutta.
Sitä ei saanut irti,
ei edes repimällä.
Kartta josta rajat poistettiin Kartta josta rajat poistettiinnäytti aluksi lupaavalta.Ei rajoja,ei esteitä,vain avoin pintajohon katse sai liukua vapaasti. Mutta ilman rajojamikään ei enää pysynyt paikallaan.Kaupungit valuivat toistensa päälle,meret unohtivat nimensä,ja suunnat alkoivat kiertää kehääkuin kysymykset ilman vastausta. Meille sanottiin,että tämä on edistystä,että selkeys on vanhanaikaista,ja että epävarmuuson uusi normaali mittakaava. Kartta muuttui käyttöohjeeksi:älä kysy mihin…
Varoitusvalot ilman värejä Varoitusvalot paloivat,mutta niissä ei ollut värejä.Ei punaista,ei keltaista,ei mitään mikä olisi vaatinutreaktiota. Ne olivat osa maisemaa,kuin katuvalot sumussatai uutiset,joita seurattiin sivusilmälläkahvia keittäessä. Aluksi joku kysyi,pitäisikö tästä huolestua.Mutta kysymys jäi ilmaan,ja ilma oli jo täynnämuita kysymyksiäjoihin ei vastattu. Varoitukset muuttuivat rytmiksi:taustameluksi,tasaiseksi sykkeen kaltaiseksipulssiksijohon keho tottuiennen kuin mieli ehti mukaan. Kun valot eivät enää…
Haaveet pakattiin varastoon Haaveet pakattiin varastoonhuolellisesti,etteivät ne vahingoittuisiodotellessaan parempaa aikaa. Niille etsittiin sopiva tila,kuiva, pimeä ja turvallinen,sellainen jossa mikään ei kasvamutta mikään ei myöskään kuoleliian nopeasti. Sanottiin,että tämä on väliaikaista,että maailma tarvitsee nytkäytännöllisyyttä,selviytymistä,ja haaveet kuluttavatliikaa tilaa mielessä. Opimme nimeämään ne uudelleen:ei luopumiseksivaan järkeväksi tauoksi,ei peloksivaan kypsyydeksi,ei vaikenemiseksivaan odottamiseksi. Vähitellen unohdimmemitä kaikkea olimme paketoineet.Laatikot muuttuivat anonyymeiksi,merkinnät…
Kaukosäätimen sormi Vanha mies painoi nappia,ja siirsi historian toiseen aikaan. Hän pyyhki sodan pois,vaihtoi inflaation muotivinkkeihin,ja tiivisti rakkauden mainostaukoon. Mutta unohti itsensä taustallemissä minä istuinja kirjoitin tämän runon,kuin todistajana rikoksellejoka tehtiin hiljaisuudella. Lopulta hän sammutti kaiken,mutta ruutu jäi päälle.Siinä minä vilkutin takaisin.
Pinnanmuodostus Aika istui muovituolilleja jäi siihen kiinni.Se huokaisi rintalastani läpi,kuten sadepussi, joka vuotaa unia. Muovista valui hiljainen laulu,kuin pakastettu joki,joka ei enää muista virtaamista. Ilta hikoili ikkunaanja heijasti takaisinvain sen, mitä emme olleet sanoneet. Sanat valuivat ikkunasta sisään,kastelivat kellon viisarit,mutta eivät liikuttaneet niitä.Aika jäi tuoliin kiinni.Me jäimme siihen viereen.
Muurahaisjuna Kadun alla kulki junajoka ei pysähtynyt koskaan.Sen vaunut olivat täynnätyhjennettyjä ihmisruhojajoilta oli poistettu tarkoitustulliselvityksessä. Muurahaiset rakensivat ratapölkythampaillaan,ja ihmiset sanoivat:tämä on kehitystä. Yksi matkustaja näytti minulta.Se katsoi ikkunasta,ei ulos vaan sisäänpäin. Näin itseni kulkemassa poissiltä asemalta,jota ei ollut enää koskaan olemassa.
