Kubistinen kuva,jossa ihminen on jaettu geometrisiin osiin,säröjen kohdilla kultainen leikkaus

Sisäinen Repeäminen-sarja osa IV

Kivun geometria

Tuskalla on mittasuhteet.
Sen ääriviivat eivät ole epämääräisiä –
ei, ne noudattavat salattua kaavaa,
kultaista leikkausta muistuttavaa rakoa
sydämen ja muistin välillä.

Siellä missä logiikka päättyy,
kivun kartta alkaa.
Sormeni eivät enää osaa laskea
yön aivastuksia,
eivät päivien huutoja
jotka jäävät oven taakse
kutsumatta sisään.

Kipu rakentaa itsestään palatsin
vain näkyäkseen sortuvan
joka kerta kun yritän istua alas
ja hengittää niin kuin ihminen.

Polveni eivät tiedä
miksi maata pitää pelätä,
mutta ne tärisevät kuin maa allani olisi
vain ohutta teatterilavaa.
Ja ehkä onkin.

Ehkä jokainen liike
on vain osa koreografiaa,
jonka on säveltänyt näkymätön kone,
jonka ainoa kieli on särkyminen.

Ja kuitenkin minä kuljen,
askel mittaa itsensä
kipupisteiden kautta –
joka kolmas on tyhjä,
joka neljäs täynnä huutoa.

Jos joskus löydän kaavan,
ehkä lakkaan pelkäämästä
sitä, mikä sattuu.
Tai ehkä opin rakentamaan temppelin
juuri niistä kulmista
joista kerran murruin.

Kubistinen kuva,jossa ihminen on jaettu geometrisiin osiin,säröjen kohdilla kultainen leikkaus

Samankaltaiset artikkelit

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa IV

    Varoitusvalot ilman värejä Varoitusvalot paloivat,mutta niissä ei ollut värejä.Ei punaista,ei keltaista,ei mitään mikä olisi vaatinutreaktiota. Ne olivat osa maisemaa,kuin katuvalot sumussatai uutiset,joita seurattiin sivusilmälläkahvia keittäessä. Aluksi joku kysyi,pitäisikö tästä huolestua.Mutta kysymys jäi ilmaan,ja ilma oli jo täynnämuita kysymyksiäjoihin ei vastattu. Varoitukset muuttuivat rytmiksi:taustameluksi,tasaiseksi sykkeen kaltaiseksipulssiksijohon keho tottuiennen kuin mieli ehti mukaan. Kun valot eivät enää…

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa II

    Rautahäkin unelma Lintu lauloi itsensä lukkoon.Sen säkeet olivat hopeisia vääntöjä,kuin kieli, joka solmi itsensä solmuunliian monesta väärin ymmärretystä sanasta. Rautahäkissä kasvoi kieltä,jota kukaan ei halunnut puhua –sanoja, jotka tuntuivatsekä palovammalta että rukoukselta.Ne olivat liian teräviä laulettaviksi,liian hauraita huudettaviksi. Keskipäivän huutooli niin kapea,että siihen kompastuivat unet.Ne putosivat yksi toisensa jälkeenkuin sokeat tähdethiljaisuuden kuiluun,jota kukaan ei uskalla…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa X

    10. Hiljaisuus jäi päälle Hiljaisuus jäi päälleeikä kukaan huomannut hetkeäjolloin sen olisi voinut vieläsammuttaa. Se ei ollut äkillinen.Ei romahdus,ei viimeinen sana.Se oli kuin laitejoka unohtui päälleyön ajaksija jatkoi toimintaansaaamuun. Aluksi ajattelimme,että se on tauko.Että kohta jokupuhuu taas,avaa ikkunan,kysyy sen kysymyksenjoka palauttaa äänenpaikalleen. Mutta hiljaisuusoli jo järjestäytynyt.Se oli löytänyt paikkansakokouksissa,kodeissa,sisäisessä puheessa.Se ei painanut,se kannatteliuutta normaalia. Kun…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa I

    Kone käynnistyi ilman ääntä Kone käynnistyi ilman ääntä.Ei varoitusta,ei metallin kirskuntaa,vain hienovarainen muutos ilmassakuin lause,jota ei koskaan lausuttu loppuun. Me jatkoimme puhumistavanhoilla sanoilla,mutta ne putosivat lattiallekuin irralliset ruuvit,vailla käyttötarkoitusta. Jossain päätettiin,että hiljaisuus on tehokkaampaakuin käsky,että vaikeneminen säästää energiaaja haaveet kuluttavat liikaa. Kone oppi meiltä nopeasti:se ei pakottanut,se odotti. Ja me opimme vielä nopeamminolemaan häiritsemättä sen…

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa VI

    Sirpaleinen taivas ei vastaa Sirpaleinen taivas ei vastaa,vaikka kysymykset toistetaaneri sanoilla,eri äänensävyillä,eri kellonaikoina. Se ei ole mykkä,se on hajonnut.Pilvet eivät liiku yhdessä,valo tulee vääristä kulmista,ja tähdet muistuttavat enemmänvaroitusmerkkejäkuin suunnannäyttäjiä. Me nostimme katseemmeetsien merkkiä,jotakin joka olisi vielä yhteistä.Mutta taivas palautti meillevain heijastuksia:oman pelkomme,oman odotuksemme,oman pienuutemme. Ennen taivas oli kertomus.Nyt se on arkisto,täynnä katkelmia,joista kukaan ei tiedämikä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *