Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa III

Abstrakti surrealistinen kuva kartasta ilman rajoja ja hajanaisista muodoista

Kartta josta rajat poistettiin

Kartta josta rajat poistettiin
näytti aluksi lupaavalta.
Ei rajoja,
ei esteitä,
vain avoin pinta
johon katse sai liukua vapaasti.

Mutta ilman rajoja
mikään ei enää pysynyt paikallaan.
Kaupungit valuivat toistensa päälle,
meret unohtivat nimensä,
ja suunnat alkoivat kiertää kehää
kuin kysymykset ilman vastausta.

Meille sanottiin,
että tämä on edistystä,
että selkeys on vanhanaikaista,
ja että epävarmuus
on uusi normaali mittakaava.

Kartta muuttui käyttöohjeeksi:
älä kysy mihin olet menossa,
riittää että liikut.
Älä pysähdy,
pysähtyminen muistuttaa liikaa
päätöksestä.

Vähitellen emme enää etsineet reittiä.
Seurasimme virtaa,
nuolia joita ei ollut piirretty,
mutta joita kaikki tuntuivat noudattavan.

Ja kartta jäi käteen,
kevyenä, sileänä,
täysin käyttökelpoisena
maailmaan
jossa kukaan ei enää tiennyt
missä kulkivat rajat
ja miksi niillä joskus oli merkitystä.

Abstrakti surrealistinen kuva kartasta ilman rajoja ja hajanaisista muodoista
Kuva kartasta ilman rajoja ja hajanaisista muodoista

Samankaltaiset artikkelit

  • Ajan Pinta- sarja osa V

    Muurahaisjuna Kadun alla kulki junajoka ei pysähtynyt koskaan.Sen vaunut olivat täynnätyhjennettyjä ihmisruhojajoilta oli poistettu tarkoitustulliselvityksessä. Muurahaiset rakensivat ratapölkythampaillaan,ja ihmiset sanoivat:tämä on kehitystä. Yksi matkustaja näytti minulta.Se katsoi ikkunasta,ei ulos vaan sisäänpäin. Näin itseni kulkemassa poissiltä asemalta,jota ei ollut enää koskaan olemassa.

  • Hiljaisuuden koneisto-sarja Osa VI

    Sirpaleinen taivas ei vastaa Sirpaleinen taivas ei vastaa,vaikka kysymykset toistetaaneri sanoilla,eri äänensävyillä,eri kellonaikoina. Se ei ole mykkä,se on hajonnut.Pilvet eivät liiku yhdessä,valo tulee vääristä kulmista,ja tähdet muistuttavat enemmänvaroitusmerkkejäkuin suunnannäyttäjiä. Me nostimme katseemmeetsien merkkiä,jotakin joka olisi vielä yhteistä.Mutta taivas palautti meillevain heijastuksia:oman pelkomme,oman odotuksemme,oman pienuutemme. Ennen taivas oli kertomus.Nyt se on arkisto,täynnä katkelmia,joista kukaan ei tiedämikä…

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa III

    Särkymäpiste Kun horisontti särkyi,se ei tehnyt ääntä.Se hajosi hiljaisuuteen,kuin kaiku, jota ei koskaan lausuttu.Taivas repeytyi aukisydämen takaa,ja minä näin,että kaiken alla oli vain toinen kerros harmaata. Keuhkoissani räsähti näkymätön haava,ei verestävä, vaan vuotava unohdusta.Se tihkui ilmaa,joka oli väärin hengitetty.Jäljelle jäisisäänhengityksen takaasumuinen maisema,missä minä olinvieras itselleni,kuin matkustaja omaan ihoonsa. Kengät eivät sopineet,kädet eivät osuneet yhteen,sanat jäivät…

  • Sisäinen Repeäminen-sarja osa X

    Pimeän partituuri Joka yö soi sävel,joka ei kuulu kenellekään.Se ei tule radiostaeikä unesta,vaan jostain sisäisestä huoneesta,jonka ovea en ole koskaan avannutmutta jonka avaimenpidän taskussani. Sävel leikkaa ilmaakuin kirurgin huuto tyhjyydessä.Se ei pyydä kuuntelemaan,ei kaipaa ymmärrystä –vain tilaa resonoida. Yritin kirjoittaa sen muistiin,mutta nuotit valuivatverellä, joka ei vuoda ulospäin.Ne jäivät kieleen,kuin lauseet, joita ei voi sanoailman…

  • Ajan Pinta-sarja osa III

    Läpinäkyvä paraati Torilla marssi joukkonäkymättömiä paraatipukuja.Ne huusivat iskulauseita,joita kukaan ei ymmärtänyt,sillä sanat oli valettu hiekkaanja hiekka pesty poisviimeisellä sadevedelläennen veden yksityistämistä. Pukujen sisällä oli tyhjyys,tyhjyydessä peilit,peileissä me. Yksi puku katsoi minuun,heilutti näkymätöntä kättäänja kysyi: Etkö sinäkin kuulu tähän? Hymyilin itseni halki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *