Kirjeitä veden äärellä on moderni lyyrinen runosarja hiljaisuudesta,muistista ja irtipääsemisestä.Runot kulkevat rannalta syvyyteen ja päättyvät kirjeeseen,jota ei enää lähetetä-vesi toimii vastaanottajana ja rajapintana ihmisen ja ajan välillä
1. Kirje, joka jätettiin laiturille Laituri ei kysynyt,kenelle sanat kuuluvat. Laskin ne puulle,johon vesi on kirjoittanutjo kauemmin kuin minä muistan. Aamu oli vielä keskeneräinen.Sumu piti rantaa sylissään,eikä mikään vaatinut selitystä. Kirjoitin vain sen,mikä jäi käteen,kun kaikki muu oli jo sanottu. Vesi luki kirjeen hitaasti,veti sen lähemmäs itseään,ja sulki pinnanniin kuin lupauksen,jota ei tarvitse rikkoa. Jätin…
2. Aamu veden iholla Aamu ei saapunut,se liukui. Vesi kantoi valoakuin ohutta ihoa,joka muistaa yön. Ranta hengitti hitaasti,eikä mikään ollut vielä nimeltään. Se, mikä oli raskasta,lepäsi pohjalla.Se, mikä jäi,kellui kevyesti. Kirjoitin katseellanipienen kirjeen,jota ei tarvinnut taittaa. Vesi vastasi liikkeellä,joka ei luvannut mitään,mutta jäi.
3. Ranta ei kysy nimeä Ranta ei kysy nimeä,se ottaa vastaan. Se tunnistaa painon,ei tarinaa sen takana. Astuin siihen hetkeen,jossa mikään ei vaatinut todistusta.Vesi liikkui sivuunja palasi. Nimeni jäi kuivaan ilmaan,jalat oppivat toisen kielen. Ranta tiesi minustavain sen, mikä oli totta:askelen,lämmön,hetken. Kaikki muujäi rannattomaksi.
4. Hiljaisuus osaa odottaa Hiljaisuus ei vaadi huomiota,se pysyy. Se tietää,että kaikki tärkeäsaapuu myöhässä. Vesi oli paikallaan,ei pysähtynyt,vain valmis. Istuin hetken,jossa mikään ei kutsunut,eikä mikään lähtenyt. Hiljaisuus osasi odottaaminua paremminkuin minä itse.
5. Sumu, joka tunnistaa minut Sumu ei kysynyt,kuka olen. Se tuli lähemmäskuin yksikään nimi,peitti sen, mikä oli liikaa. Ranta hävisi ensin,sitten ajatus,lopulta tarve selittää. Sumu pysähtyi eteeni,ikään kuin olisi muistanutaskeleeni. Kuljin sen läpi kevyempänä,mutta en kadonneena.
6. Veden äärellä kaikki puhe lyhenee Veden äärellälauseet jäävät kesken. Sanat huomaavat,ettei niitä tarvita niin monta. Ranta kuuntelee ilman kysymyksiä,vesi vastaa lyhyesti,liikkeellä. Yritin kertoa jotakin tärkeää,mutta käsi ehti veteen ennen suuta. Jäljelle jäi vainnyökkäys,hengitys,askel taaksepäin. Veden äärelläkaikki puhe lyheneesiihen,mikä on totta.
7. Kivien muistama askel Kivet muistavat paremminkuin me. Ne eivät tallenna nimeä,vain painonja suunnan. Astuin rantaankuin olisin tullut ennenkin,vaikka tiesin etten ollut. Vesi kulki nilkkojen ohi,mutta kivi jäi. Se tiesi askeleesta sen,minkä minä unohdan:että jokainen kosketuson myös jälki.
8. Hetki ennen kuin päivä alkaa Päivä ei ole vielä täällä,mutta se hengittää jo. Vesi pitää valoa varovasti,kuin ei olisi varmasaako sen päästää irti. Ranta on hereilläilman liikettä,kaikki on valmista,mutta mikään ei kiirehdi. Seison hetkessä,joka ei ole eilineneikä vielä tämä. Päivä odottaa nimeään.
9. Jälkiä hiekassa, joita ei seurata Hiekkaan jäi jälki,kevyt,melkein pyyntö. Vesi saapuiennen kuin ajatus ehti perille,tasasi sen,eikä pahoitellut. Jälki ei kaivannut todistajaa,ei suuntaa,ei paluuta. Se oli merkki vain siitä,että joku kulki tästäeikä jäänyt.
10. Tämä kirje ei vaadi vastausta Tämä kirjeei vaadi vastausta. Se on jo luettusillä hetkelläkun se jätettiin. Vesi tiesi sen,ranta hyväksyi,mikään ei jäänyt odottamaan. Sanat saivat ollailman suuntaa,merkitys ilman selitystä. Kun lähdin,kirje jäi,ja katosi. Se riitti.
